lauantai 13. syyskuuta 2014

Kuva-albumi vuoden 2014 Helsingin AWARE-tempauksesta Pictures from AWARE Helsinki 2014

Tässä kuvia vuoden 2014 Helsingin AWARE-tempauksesta. Kaikki kuvat on ottanut toimittaja Raili Roth.

Here are some wonderful pictures about Helsinki AWARE 2014-event.
All pictures in this album are taken by journalist Raili Roth.


















maanantai 8. syyskuuta 2014

Tämän vuoden AWARE Helsinki-tempaus oli todellinen menestys!

Tässä kiitos paikalle saapuneelta helsinkiläiseltä sekä hänen filminsä Project AWARE Helsinki 2014 tapahtumasta. 

Näillä kiitoksilla tuntuu hyvältä jatkaa eteenpäin.

Päivi Nieminen added a video from September 6 to her timeline.

"Oli viisain teko aikoihin viedä lapset tänään tänne. Lasten ilmeet ja puheet oli kyllä aika totisia mitä tuli tähän roskamäärään jota sukellettiin lahdesta. Roskaamisen haitat tuli syvällisesti selvitettyä.Tehokkainta ympäristökasvatusta ikinä.Kiitän !"
Video project AWARE Helsinki 2014

 

KIITOS kaikille tempauksen rohkeille sukeltajille ja kaikille upeille  avustajille. Kiitos asiantuntijoillemme Minna Sarantola-Weissille ja Jaana Tyynismaalle. Kiitos hienolle bändillemme Dimjamille. Kiitos kaikille organisaatioille, jotka ovat tukeneet tätä tempausta. Kiitos kaikille yrityksille, jotka lahjoittivat sukeljien arpajaisiin hienoja palkintoja. Kiitos Wärtsilälle upeasta tuesta. Kiitos kaikille paikalle tulleille helsinkiläisille vapaaehtoisille. Meillä oli aivan upea päivä. Tämä tehdään ensi vuonna uudestaan. Tervetuloa mukaan!


torstai 4. syyskuuta 2014

NYT SE TAPAHTUU - LAUANTAINA 6.9.2014 KELLO 11-15 TOKOINRANNASSA CAFE PIRITTAN EDESSÄ.

Nyt on jokaisella helsinkiläisellä mahdollisuus tehdä hyvä teko Itämeren puolesta.

Tule mukaan auttamaan sukeltajia roskan siirtämisessä ja rakenna yhdessä taiteilija Kristiina (Tikke) Tuuran kanssa jotain hienoa sukeltajien löytämistä roskista.

Tule kuuntelemaan Dimjamin musaa sekä hienon asiantuntijaraatimme kertomuksia merestä nostetuista romuista. mitä ne kertovat historiastamme, miten romut vaikuttavat vesistöissä ja mitä on kestävän kehityksen mukainen design? Kuinka me kaikki voimme valinnoillamme - joka päivä - vaikuttaa puhtaamman Itämeren puolesta.

 


torstai 31. heinäkuuta 2014

Yleisiä ohjeita AWAREen tulijoille HUOM! LUKEKAA



Lauantaina 6. syyskuuta kello 11-15
Paikka: Tokoinranta
Osoite: Eläintarhantie 12
GPS Lat - Long: 60.179929, 24.940943

Kaikki sukeltamaan tulevat: teille erityisesti seuraavat tiedot ovat tarpeen.

Varusteet: KAIKKI varusteet on oltava omasta takaa, paikan päällä ei ole mitään vuokrasettejä saatavana, EI myöskään tankkeja.

Välinevaraukset: Helsingin Sukelluskeskus tarjoaa vuokravälineet hintaan 15 euroa sekä ilmatäytön ilmaiseksi. Välinevuokraukset, tankkivaraukset ja -täytöt suoraan HSK:lle helsinki@sukelluskeskus.fi tai puh 045-1300805
käyntiosoite:  Lauttasaarentie 15

Kun saavutte: teidän täytyy rekisteröityä ilmoittautumispisteessä, muistakaa siis ottaa mukaan kortit ja vakuutustodistukset!

Miten auton kanssa toimitaan: SAMAAN aikaan järjestetään aivan lähellä Tough Viking-esterata kilpailut, joten kaikki sukeltamaan tulevat, teidät ohjataan autoinenne Eläintarhan tieltä sukelluspaikalle, jonne voitte purkaa varusteet. Autot täytyy viedä Eläintarhantien toisella puolella sijaitsevalle parkkipaikalle!

Syötävää ja juotavaa: Wärtsilä tarjoaa kaikille sukeltajille virvokkeita ja purtavaa ravintola Pirittassa. Kaikki sukeltamaan tulevat osallistuvat myös automaattisesti arpajaisiin, jossa on hienoja palkintoja jaossa!

Sukeltajien illanvietto: muistakaa myös ilmoittautumiset illanviettoon samana iltana (lauantaina 6. syyskuuta klo 19.00 ravintola Virgin Oilissa. Illanvieton yhteydessä järjestetään myös itse arpojen nosto! Ilmoittautumiset HSK:lle s-postiin: helsinki@sukelluskeskus.fi tai puh. 045-1300805. Illallismenuut löytyvät meidän FB-sivuiltamme tai voitte kysyä vaihtoehdot ilmoittautuessanne. Huom! ilmoittautumiset illalliselle viimeistään 29.8.!

KAIKILLE EI-SUKELTAVILLE TAPAHTUMAAN OSALLISTUVILLE

Tarvitsemme vapaaehtoisia seuraaviin tehtäviin:

1. Liikenteenohjaukseen

2. ilmoittautumispisteeseen

3. Sukellettujen roskien kirjureita (roskista tehdään tarkat tilastot, joihin kirjureille annetaan selkeät ohjeet ja kirjausvarusteet). Tämän vuoden roskasaldosta lähetetään tarkat tilastot AWARE-säätiölle, joka lisää ne suureen, kansainväliseen tilastotietokantaan, joka on tutkijoiden käytössä.

4. Avustajia sukeltajille, välinevartioon, kun porukka purkaa varusteet autoistaan.

5. Avustajia laiturialueelle vahtimaan ja auttamaan sukeltajia veteen menossa ja sieltä nousussa.

6. Avustajia kuljettamaan roskat asiantuntijaraadin syyniin ja sieltä eteenpäin taiteilija Tikke Tuuran työpisteelle

Avustajien ei tarvitse olla sukeltajia, kaikki ilmoittautumiset otetaan kiitollisuudella vastaan s-postiin: helsinki@sukelluskeskus.fi


torstai 3. heinäkuuta 2014

The latest FAD should be not to eat tuna did you know about these FADs?

This has nothing to do with latest crazes we fall in and out of love with thanks to effective marketing tools and good knowledge of human behavior.

Behavior plays an important role in this very damaging activity though. FAD is a devise, which attracts fish to a given spot by means of sound, protective looking debris and so on. Juvenile open water fish are constantly at a lookout for protective floating debris, where they might find some hiding places from larger fish. This has been known by world's fishermen since ancient times. And the huge, industrial fishing ships use this method relentlessly and without the least observation of what fish or other creatures which are attached by the FADs, which in turn are attached to huge floating nets called purse seine nets. 



All kinds of sea creatures are caught up in the floating, FAD-equipped nets, which are left around for weeks or even months; dolphin, sea turtles, whales, whale sharks. Anything living in the open seas! The nets are supposed to catch tuna, but this way of fishing is hurting the tuna populations very severely as well. The purse seine nets used together with the FADs attrackt tuna of course, but tuna of any age thus depleting the juvenile tuna with alarming speed. 




I am wondering seriously, does a person living in over feeding society really, seriously need tuna as sustenance? Could this madness not be ended? Of course it could and very, very easily; six months boycott on industrially fished tuna and this method would be abandoned by every large fishing fleet in the world! What is six months? In a human, overeating, overweight over indulging population six months is nothing, for the seas it could be everything.
Want to know more?   Look what the fad dragged in? 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

LAUANTAINA 6. SYYSKUUTA KLO 11-15 Tulkaa mukaan tämän vuoden AWAREen Tokoin rantaan - ette pety!

Se on tietysti aikamoisen uhkarohkeaa sanoa, että kukaan ei pety, jos osallistuu johonkin tapahtumaan. Silti väitän, että jokainen meistä välittää luonnosta ja ympäristöstä, puhtaasta vedestä ja ilmasta. Ja siitä tulee todella hyvä mieli, kun tekee itse jotain konkreettista ja näkee heti tuloksia, joilla on positiivinen vaikutus ympäristöön. Siksi uskallan luvata, että kaikki jotka osallistuvat AWAREn tempaukseen Tokoin rannassa Lauantaina 6. syyskuuta klo 11-15 eivät tule pettymään!
Nyt on tilaisuus sekä tehdä lähiympäristölleen ja olla mukana mahtavassa meiningissä. Lisää uutisia seuraa pian.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

The stools in our brooks - the sweet smell of profits

Blogistania is a land of many writers and for many of us....very few readers. For that reason I am not quite sure, if this is a good idea at all - yet this needs to be told somewhere. 

On my way to work I had to take a detour as suddenly in the middle of a park, on a foot/cycle path there was this big truck blocking my way. Of course dear reader I was pissed, what was that thing doing there anyway. So I stopped to take a picture of this incongruous piece of of... stool! 

While taking the picture an older municipal employee strolled over to the truck driver, who had by then opened a huge back lid and was energetically pulling out a big hose. A dialogue ensued, which I heard, as by now I was totally intrigued by the scene.
Muncipal guy: "You should not empty that tank here. You could drive over to the Viikki  brook instead."
Truck guy: " Oh okay, how do I get there?"
Municipal guy gives directions and brags about the fact that no-one cares there about this sort of thing.


And that it seems is what the nice truck driver did. I cycled to work, feeling uneasy, but forgot the incident and even the photos. Until I went for a walk in our beautiful parks around the area, where I live. 
The weather was lovely, birds singing, flowers blooming, sun shining. Such wonderful weather, such beautiful little place on earth. And so, strolling along came over to the Viikki brook. Found small boys playing splash games, splashing each other and laughing, having such a great time, with seemingly clear, clean water. But on the next bend, you can see this
Maybe you do not agree with my idea of what this stuff is, might the next picture convince you?

Now, I don't know about you, but I would certainly not let my kids play in this kind of water. You cannot smell here what I did going closer to take these pictures, but it certainly was not flowers and sweet summer winds! Winds maybe and stools - certainly!
A few years ago, a rather big Finnish waste transport, and sewerage treatment company was put out of business exactly for this kind of activities; instead of transporting sewerage to waste treatment plants, they used local waterways as dumps for anything and everything. The main responsible did not loose his license to start another company within the same line of business. It makes you wonder does it not? Is this the same guy starting all over again, or have others followed suit? All I can say is that this little brook and the one our dear truck driver intended using, both end in small coves of the Helsinki area's Baltic beaches. The one he actually seems to have used as dump, runs to a nature reserve (Natura 2000- bird sanctuary to be exact). The one he intended to use,  runs out to so called Arabia beach, with lots and lots of nice, new, expensive housing and now the water there looks like this. Most brooks serve well as sewerage dumps dear readers. Hail the Helsinki municipality, which seems to think this is quite an efficient way to deal with unwanted waste, even giving directions for good spots to do so.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Miksi sadevesi on kaupungeissa vaarallista?

Kuinka usein sateella kaupungilla liikkuessa mietit, mihin sadevedet, katujen roskat, autojen valuneet öljyt, tupakan tumpit, koirien jätökset ja kaikki se josta ei edes viitsi tässä puhua - mahtaakaan valua?

Helsingin keskusta-alueilla käytetään ns. yhteisviemäröintiä. Se tarkoittaa sitä, että samassa viemärissä kulkevat sekä taloista tulevat jätevedet että kaduilta sadevesiviemäreihin valuvat sadevedet. Vedet ohjataan jätevedenpuhdistamoille puhdistettavaksi. Sateella viemärissä kulkeva vesimäärä kasvaa huomattavasti ja voi aiheuttaa ongelmia. Kaduilta voi myös kulkeutua hiekkaa tai muuta ainesta viemäreihin ja aiheuttaa tukoksia. Jos kaikki vesi ei mahdu viemäriin, joudutaan osa päästämään puhdistamattomana suoraan ympäristöön. Tämä on kuitenkin nykyään varsin harvinaista paremman viemäristön ansiosta, mutta ei edes Helsingissä mitenkään tavatonta. Kiitos myös ilmastomuutkosen ja Suomen sateisten ilmasto-olojen, kovien sateiden aikaan osa katuvesistä valuu edelleen suoraan ympäristön vesistöihin. Tässä on myös kyse mitoituksesta, lasketaan että mennään vähän riskillä ja saadaan puhdistuslaitos halvemmalla, vaikka tiedossa olisikin, että mitoitus ei tule aina olemaan riittävä.

Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa Helsingin sadevesistä kuuluu erillisviemäröinnin piiriin. 

Keskusta-alueen ulkopuolella on käytössä erillisviemäröinti, jossa sadevedet ja taloista tulevat jätevedet (vessavedet) kulkevat eri putkissa. Vain jätevedet ohjataan puhdistamoihin. Katujen sadevesiviemärit laskevat lähiojiin, puroihin tai suoraan mereen. Suurin osa Helsingin sadevesistä kuuluu erillisviemäröinnin piiriin. Erillisviemäröinti helpottaa jätevedenpuhdistamoiden toimintaa.

Jos poliitikoilta ja kunnallisteknikoilta kysytään, niin tämä on vallan toimiva juttu; me ei jouduta maksamaan lisää veroja, että saataisiin näitä sade-yms. vesiä putsattua. Kysyähän voi, mitä muuta voisi jättää väliin, jos viemärit keräisivät suuremman osan sadevesistä puhdistamoihin? Voisi myös kysyä, miten paljon puhtaammiksi tulisivat esimerkiksi Helsingin lähivedet? Kuinka moni sinilevän vuoksi suljettu ranta voisi olla auki? Väitän, että tässä kohtaavat poliittiset intressit, kuten oma näkyvyys, tehokkaat lobbaajat, jotka painostavat läpi kummallisia ratkaisuja, kuten nyt voidaan ihmetellä Guggenheim-hanketta. Onko oikeasti koskaan tehty laskelmaa siitä, miten paljon kaupunki hyötyisi puhtaammista sadevesistä? Kuinka paljon vähemmän kustannuksia tulisi allergiahoidoista, pitkistä automatkoista voitaisiin luopua kun etsitään puhtaita rantoja ja monien kokema turhautuminen ja ärsyyntyminen likaisista rannoista loppuisi.

Toisaalta katuviemäreiden kautta kaupunkipuroihin saadaan vettä ja purot säilyvät elävöittämässä ympäristöämme. Kaikki kaduille jäävät roskat ja koirien jätökset huuhtoutuvat sadevesiviemärien kautta kaupunkipuroihin. Esimerkiksi autoja ei saisi pestä asvaltoiduilla piha-alueilla, koska pesuainetta sisältävät vedet valuvat sadevesiviemäriin ja luontoon. Kaikki mitä kaduille tiputat tai kaadat kuormittaa kaupunkipuroja ja merenlahtia – omaa lähiympäristöäsi. Mutta vaikka kaikki helsinkiläiset yllättäen tulisivat niin tietoisiksi ympäristöstään, että eivät enää katujaan sottaisi, niin tämä ei välttämättä yksin riitä.

Miksi katuvedet ovat likaisia?
Kaduilta sateella huuhtoutuvat vedet sisältävät paljon erilaisia epäpuhtauksia. Ilmasta laskeutuva kuormitus on merkittävä katujen likaaja. Tämä aiheutuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiantuotannossa ja liikenteessä sekä teollisuuden päästöistä. Liikenne aiheuttaa myös suoraan erilaisia päästöjä kaduille – esimerkiksi öljyä, jarrupaloista ja muista kuluvista osista irronnutta pölyä ja metallin ruostumisesta irronneita aineita. Yhdestä autosta aiheutuvat päästöt ovat määrältään pieniä, mutta kaikista kaupungin autoista kertyy yhdessä suuria määriä haitallisia aineita. Talvella katujen liukkaudenestoon käytetty suola ja nastarenkaiden tiestä irrottama pöly likaavat katuja. Merkittäviä katuvesien likaajia ovat myös kotieläimet, koska kaupunkivesien bakteereista on suuri osa peräisin eläinten jätöksistä. Kiinteät kadulle tiputetut roskat, kotieläinten jätökset ja kasvien jäänteet (leikattu ruoho, puiden lehdet) kulkeutuva sadevesiviemärien kautta puroihin ja sitä kautta Helsingin tapauksessa mereen, tähän meidän kaupunkimme yhteen hienoimmista ympäristöelementeistä. Olisiko sittenkin parempi satsata sekä tiedon jakamiseen siitä, miksi kaduille ei kannata jättää sotkua ja miksi yhteisviemäröinnin kehittäminen, kustannuksista huolimatta, ovat pidemmän päälle todellisia ympäristötekoja.



torstai 24. huhtikuuta 2014

Onko muovikorkki ruokaa äiti?

Jos ei aikaisempi blogiteksti muovin vaaroista oikein säväyttänyt, niin täältä pesee. Muovin ongelmana on että se ei hajoa, se ei maadu, se houkuttelee eläimiä maistamaan, etenkin nälkäisiä eläimiä, kun oikeasta ravinnosta alkaa olla pulaa. Joskus näyttäisi siltä että muovin käyttäminen pesän rakennusaineena olisi ihan hyvä idea, mutta se että muovia ei kannata syödä ei ole linnunpoikasen perimässä. Tämä filmi kertoo jutun juurta jaksain muutamassa minuutissa.

lintusaaren surullinen tarina




tiistai 22. huhtikuuta 2014

Sukeltajien törkyinen maailmankartta

Koko tämän blogin tarkoitus on rummuttaa merien tilanteen parantamisen tärkeyttä JA sitä  tärkeää Helsingin AWARE-tapahtumaa syyskuun 6. kello 11-15 Tokoinrannassa.
Tähän karttaan tulemme lisäämään "hienon" saaliimme! Se on myös kertomus siitä, että asennekasvatuksella on vielä sijansa, sanokoot fundamentalistisesti muiden puuttumiselle haistattelevat ihan mitä lystää. Ei syy ihmislajin olemassaololle voi olla maailman sottaaminen asumiskelvottomaksi.

roskien maailmankartta



perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pääsiäsimunalla päähän

Suklaata, suklaata ja taas on tulossa suklaan suurkulutuksen sesonki. Mitäs jos tänä vuonna näyttäisit kaikille, kuinka älyttömän fiksu ja kaukokatseinen olet! Lahjoita harvinaisen kaniinin "pääsiäismunia" kavereille ja sukulaisille joilla on liikaa kaikkea. Muitakin löytyy....haahkoja, krokotiilejä, merikilpikonnia, sinijalkasuulia, hanhia....ei muuta kuin valitsemaan, millä munalla haluat pääsiäisenä muistaa.
WWF:n pääsiäismunat

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kuinka paljon muovia pyörii kropassasi?

Näitä pienenpieniä muovikuulia, tai paloja löytyy ihan vaikka mistä; hammastahnoista, kasvojen puhdistustuotteista, vauvojen hoitotuotteista. Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten nämä pienen pienet muovin palaset vaikuttavat ihmisiin ja eläimiin. Muovihan ei maadu, mutta se haurastuu kyllä ja esimerkiksi veteen päätyessään, murenee aina vain pienempiin ja pienempiin osiin. Lopputulos voi olla, että nämä muovin mikropalat läpäisevät verisuonen seinämät ja päätyvät sitten elismistöömme - lopullisesti. Mitähän siitä seuraa?



Mikromuoveja sisältävien tuotteiden lista

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Could Better Urban Planning Help Keep the Baltic Sea Clean?



Guest post by Timo Hämäläinen, the author of From Rurban to Urban.

I recently wrote a piece in my urban planning blog about Helsinki’s relationship with the Baltic Sea. The focus was to discuss how Helsinki uses its shorelines as urban space and stages for civic life. Soon after, I got called up by Project AWARE to learn more about the current state of our sea and their efforts to save it. The inconvenient truth is that the element which connects the countries and cities of the Baltic Sea Region together is typically called the most polluted sea in the world. The pollutants come from sources such as industrial facilities, farming, untreated sewage waters and seafaring. And if these weren’t enough, people all too often just throw stuff into the sea. Project AWARE has particularly showcased this cruddy habit by having divers haul car batteries, shopping carts and countless beverage containers up from the inner-city waters.

Here’s some of the debris Project AWARE cleared from the sea in Helsinki last year. Photo by Ode Huttunen / Project AWARE Helsinki 2014 Facebook group.

After getting acquainted with what they do at Project AWARE, I got interested in taking a moment to think about the relationship between the urban realm and littering. People who litter are obviously personally responsible for their actions and the sea is an element typically beyond the scope of urban planning, but the littering nonetheless happens in urban space. With insightful interventions planners and city officials might also be able to encourage people to act more responsibly.

In any case, something needs to be done. Helsinki and Finns in particular have a lot to do. The Baltic Marine Litter project has assessed the state of coastal areas around the Baltic Sea Region and found that the Finnish shores are the most littered in the region.

The city of Helsinki has responded to the litter problem by surveying people on their experiences, attitudes and expectations about littering. Suggested reasons for littering varied from general indifference to blaming irresponsible youngsters and the lack of convenient trash cans. Generally, the respondents concluded that littering could be increased with working on people’s attitudes.

This sounds reasonable. But the Australians have taken on a more robust approach to understanding littering behavior in cities and concluded that surveying people is not the best approach to understanding the problem. In their national littering study, the Aussies focused on observing and documenting actual littering behavior and found for example that contrary to common belief, placing blame on the youth is shortsighted. According to their findings, there is no such thing as a littering ‘type’ as both sexes and people of all ages and social backgrounds were observed littering and using trash cans appropriately. Moreover, the people least likely to litter were those aged under 15. All adults of all ages littered more than this group.

The research also suggests that littering indeed has a spatial context by noting that the design, placement and location of trash cans influences littering behavior. And even more importantly, the nature of a site is also a factor that contributes to littering patterns. Heavily littered places are sites that are already grimy. 

A sunny Sunday afternoon in central Helsinki. Uninviting urban coastal areas like this don’t exactly attract people to spend time in them. Photo by Timo Hämäläinen.

This is where urban planning and design come into the picture. My observations are that much of the shorelines in Helsinki’s inner city areas are characterized by uninviting parking lots, urban no-man’s land, and heavily trafficked roads. In suburbia, coastal areas are often in a “natural” state and act as urban forests for recreation. Very often this means that those areas are not filled with people, making the act of littering relatively invisible. In the inner city many of these spots are also not a sight that would get your spirits high. With respect to the Australian research, these are just the kind of sites where people tend to litter more because there already is a visible state of decay.

This is another reason to focus on making the zones where the city meets the sea better places for civic life. Not only would that bring new areas for urban buzz in Helsinki, beautiful urban environments may inspire people to take better care of them. Throwing a car battery into the sea is less likely to happen at the edge of an attractive plaza filled with people than at a secluded parking lot.

A central, uninviting and muddy stretch of Helsinki’s seaside. Yes, there’s litter everywhere. Photo by Timo Hämäläinen.


A more direct measure would obviously be to add trash cans along the shorelines. Since their design is also a factor to take into consideration, why not introduce trash cans with a message? When I was in Istanbul a couple of months ago, I went for an early morning stroll by the sea and discovered that there they had transformed many dumpsters into works of art. We could borrow this idea in Helsinki by introducing waste containers that in different ways showcase the importance of taking care of the Baltic Sea. Cool designs would not only draw attention to the trash cans, but their message could hopefully inspire some people to start acting more responsibly.

Dumpster art from Istanbul. Photo by Timo Hämäläinen.

These are just some ideas how urban innovators could make a difference in protecting the Baltic Sea. I urge everyone to come up with plenty more!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Jättiläisrauskut saavat maailman suurimman suojapaikan Indonesiasta _ JESH

Huomenta,
Alkuperäinen ilmoitus on tietty englanniksi, mutta tässä lyhyesti: Indonesia on julistanut suuren merialueen uudeksi jättiläisrauskujen suojelualueeksi. Ja syytä onkin. Myös indonesiassa jättiläisrauskuja kalastetaan kielloista huolimatta. Rauskuista on tullut tälläinen kummallinen,   perverssi valehainevä. Rausku on sukua haille, joten tämä on vissiin sitten se selitys, jonka yritykset ovat keksineet, ja jotka maksavat tuhansia dollareita kalastajille näistä evistä. Rausku tapetaan ja sen siipien kärjet leikataan ja myydään mustan pörssin kaupassa aasialaisille, lähinnä kiinalaisille markkinoille. Hain eviä käytetään sekä ruokiin että kansanomaiseen lääketieteeseen. Evät eivät todellakaan sisällä mitään sellaista, että niitä pitäisi kalastaa, vaan muodostuvat rustosta, mutta mene selittämään tämä pelkkien huuhaa-uskomuksien kanssa toimiville yrityksille. Tietysti myös raha on tässä se tärkein tekija; kysyntä on aivan mielentöntä. Kiinan talous on kasvanut viime vuosikymmeninä nopeammin kuin missään muualla, ja nykyään monilla kymmenillä miljoonilla ihmisillä on varaa tälläisiin eksoottisiin - potenssia nostaviin, diivailua pönkittäviin ja mitä lie ihailua herättäviin - illallisiin! Jättiläisrausku on nykyisin sitten uhanalainen laji - kysymys kuuluukin kohta; mikä suuri merieläin ei ole uhanalainen; tietääkseni ei enää yksikään!!
Toimitaan yhdessä, ollaan valppaita, puhutaan ja ei osteta laahausnuotilla kalastettua kalaa: itse suosittelen että älkää ostako tonnikalaa ollenkaan. KIITOS Indonesia!
Maailman suurin jättiläisrauskujen suoja-alue Indonesiaan

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kuka olikaan se tappokone?

Hait, nehän on niin upeita ja NIIN vaarallisia että! Mun ei kannata edes kirjoittaa tähän itse mitään käy katsomassa kuvat. Jo nyt on täysin selvää, että haiden häviämisen myötä mm. koralliriutat ovat pulassa; jos ei ole haita, jotka syövät koralleja ravinnokseen käyttäviä lajeja, niin kohta eivät korallit ehdi kasvaa tarpeeksi nopeasti, vaan kalat tekevät niistä selvää - ei tarvita edes ilmastonmuutoksen vesien lämpötiloja heilauttavia vaikutuksia.. Muista rullata kuva loppuun! Se kommentti jonka tähän kenties voisi laittaa on, että kyllä Suomessakin voi vaikuttaa haiden suojeluun. Katso minkalaista tonnikalaa ostat, jos sitä nyt oikeasti on pakko ostaa, parasta olis jättää ne purkit hyllyyn ja valita vaikka raejuustoa.


Vertailevia lukuja ihminen vastaan hait

Atlantilta loppuvat hait

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Jätteiden törkyinen matka - vatsaan

Kukaan ei tiedä tarkkaan kuinka paljon roskaa päätyy vesistöihin, mutta tämän hetken arviot ovat yli 6 miljoonaa tonnia vuodessa. Yksi syy sukeltajien AWARE-tempauksiin on kerätä tarkempaa tietoa siitä, mitä jätteitä vesistöihin päätyy. Jokainen vedestä nostettu roska kirjataan, ja nämä tiedot toimitetaan AWARE-säätiölle, josta ympäri maailman kerätty data on tutkijoiden käytettävissä. AWARE-säätiö voi tämän kerätyn tiedon avulla myös painostaa yhteisöjä ja jopa valtioita tarkastelemaan jätteiden käsittelyään sekä tehostamaan sitä.



torstai 13. maaliskuuta 2014

Itämeren happitilanne on edelleen surkea

Itämeri tarvitsee muutakin kuin kaikenmaailman lässytystä, semmoinen ei kelpaa edes tekohengitykseksi. Maatalouden päästöt kuriin, kaupunkien sadevesien ja muiden valumavesien puhdistus samoin! JA tietysti kaikkien ihmisten omat valinnat suurennuslasin alle!!

Kehno happitilanne jatkuu

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kerronko teille minkälainen on Helsingin alueen merenpohja - oikeasti?

Helsingin alueen meren pohjan on roskaa täynnä!! Siis aivan täynnä. Viime vuonna 20 sukeltajaa mönki alle neljässä tunnissa nollanäkyvyydessä lähinnä käsikopelolla suuren siirtolavan puolilleen roskaa, rojua ja vaarallista jätettä. Kaikkien satojen kalja- ja viinapullojen lisäksi sukeltajat nostivat pintaan kaksi auton akkua, rikkinäisiä moottoriveneen tuulilaseja, siirtokärryt, siimaa, muoviköysiä, putken pätkiä (metalliseoksesta ei varmuutta), muovikasseja, muovipäällysteistä kaapelia, muovikannuja, tölkkejä jne!! Näiden jätteiden liunneet kemikaalit ja raskasmetallit tuntuvat ihan jokaisen kehossa, joka edes kastelee itseään tässä seoksessa, ja uskokaa pois, se ei ole terveellistä ja imeytyy helposti ihon läpi!
Tehdään täyskäännös! Tulkaa hienoon tapahtumaan merenpohjan siivoustempaukseen syyskuun 6. tekemään muutosta tähän tilanteeseen. Tehdään Helsingin rannoista ja vesistöistä todellinen ylpeyden aihe stadilaisille!
neljä kilometriä pinnan alle ja 480 kilometriä lähimmästä rannikosta....täältäkin löytyy nykyisin ROSKAA ei niinkään uusia, jännittäviä kalalajeja!

SAIPPUAA, SOAP

Vanhankaupungin lahti, Helsinki
If the detergent enters in the fresh water ecosystem it will have a very poisonous effect on the aquatic life if the amount of detergent is above the minimum limit. All detergents destroy the external mucus layers that protect the fish from bacteria and parasites; plus they can cause severe damage to the gills. Most fish will die when detergent concentrations approach 15 parts per million. Detergent concentrations as low as 5 ppm will kill fish eggs. The fish can also absorb these chemical, and become dangerous for human consumption.  At the same time the aquatic plants will also be in danger due to lower oxygen levels.

effects of ordinary household detergents in water
Jos pesuainetta pääsee makean veden ekosysteemiin, sillä on erittäin myrkyllinen vaikutus vesielämään, jos pesuaineen määrä ylittää minimin rajan. Kaikki pesuaineet tuhoavat kalojen ulkoisia limakerroksia (jotka ovat tavallaan kalojen iho), joiden tehtävänä on suojella kaloja bakteereilta ja parasiiteilta; tämän lisäksi pesuaineet voivat vakavasti vaurioittaa kalojen kiduksia. Suurin osa kaloista kuolee, kun pesuainepitoisuus lähestyy 15 miljoonasosaa (ppm). Jopa niin alhaiset pesuainepitoisuudet kuin 5 ppm voivat tuhota kalojen mädin. Kalat voivat myös imeä itseensä näitä kemikaaleja, jolloin ne ovat vaarallisia syötäväksi. Samaan aikaan vesikasvit alkavat kärsiä veden alentuvan happipitoisuuden vuoksi.
fosfaattipesuaineet kielletään 
Fosfaattipesuaineista lisää

Pikkukoski, Helsinki



Sisävedet ovat olennainen osa suomalaista luontoa. Maassamme on yli 56 000 yli hehtaarin kokoista järveä, ja pienempiä lampia löytyy jopa yli 300 000. On satoja jokia ja tuhansia puroja. Maamme pinta-alasta lähes 10 % on vesistöjen peitossa. Sisävesien suuri lukumäärä ei kuitenkaan tee niistä kestäviä ympäristön pilaantumista vastaan. Itse asiassa Suomen sisävedet ovat varsin alttiita pilaantumiselle.

Mataluus on tyypillinen piirre maamme järville. Sen vuoksi niiden vesimääräkin on pieni, yhteensä noin 235 km3. Esimerkiksi Laatokassa on yksistään neljä kertaa enemmän vettä kuin kaikissa Suomen järvissä yhteensä. Pienestä vesimäärästä johtuen järvemme ovat alttiita säiden ja sademäärien vaihtelulle sekä ympäristöstä tulevalle kuormitukselle

Sisävedet ja osa Itämerestä on talvella jääkannen peittämiä. Tämäkin lisää vesistöjen  pilaantumisherkkyyttä, sillä ilmassa olevaa happea ei talvella pääse jään läpi veteen. Keväisin taas sulamisvedet tuovat vesistöihin runsaasti maalta peräisin olevaa kuormitusta.

Yksi maamme sisävesille tyypillinen piirre on rikkonaisuus. Sen johdosta rantaviiva on pitkä suhteessa vesistöjen pinta-alaan ja tilavuuteen. Myös tämä lisää rannalta tulevan kuormituksen määrää. Kun asutuskin on keskittynyt rannoille, ei ole ihme, että noin viidennes Suomen sisävesistä on kunnoltaan tyydyttäviä tai sitä heikompia. 

Itämeri on matala sisämeri, jolla on laaja valuma-alue. Tällä valuma-alueella asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, ja alueella on paljon teollisuutta. Itämeren luonto onkin erityisen haavoittuvainen. 
Helppotajuinen artikkeli rehevöitymisesta

Inland lakes are a specific aspect of the Finnish nature. Finland has over 56 000 lakes, which are over 1 hectar in size, and there are over 300 000 smaller ponds. Over 10% of the Finnish surface area is covered by water. There are hundreds of rivers and brooks. One particular aspect, which makes our waters particularly vulnerable is their relative shallowness, so the water volume is not that important, estimated quantity is surprisingly low; 235 cubic km. Lake Ladoga alone contains four times more water than all Finnish lakes together. Due to the low water content the water areas are very vulnerable to climatic and rain changes as well as sewage pollution loads. The inland waterways and parts of the Baltic sea are covered by ice during winter. Also this increases the sensibility to deterioration as there is no oxygen exchange from air due to the ice cover. In spring yet again, the melting waters bring pollution loads from the soil around the water areas.

One particularity of our inland waterways is the fragmentation. Due to this, the shore lines are long in comparison with the surface-area and volume of the waterways. Also this increases the runoff loads. As also the habitation has concentrated around the shores, no wonder that over fifth of the Finnish waterways are either in fair or worse condition.

The Baltic sea is and inland sea with a tremendous runoff area. Within these runoff areas live tens of millions of people and there is also plenty of industry. The Baltic sea nature is due to all these factors extremely sensitive.


tiistai 11. maaliskuuta 2014

ARE WE REALLY IN SUCH A HURRY - to destroy ourselves?

What happens with rain forests as palm oil plantations take over
Forgive me, if the texts here are not just for laughs. But I DO believe that we can make a difference, if we act and if we choose wisely, and not just take the first best thing at the reach of our hand.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

BALANCE - TASAPAINOILUA

Tämä vesistöjen käyttäminen yleisenä kaatopaikkana on edelleen ihan normihommaa ympäri maailman. Jättimäinen, enimmäkseen muovista koostuva jätelautta lilluu Tyynellämerellä, ja kasvaa koko ajan. SE mikä tekee tästä muovipyörteestä erityisen ikävän on, että muovit hajoavat suolaisessa merivedessä aina vain pienempiin ja pienempiin osiin, joita sitten aina vain alempana ravintoketjussa olevat eliöstöt syövät, kuolevat nälkään tai siirtävät ylempiin lajeihin. Kukaan ei tiedä, mitä vaikutuksia näillä mikropolymeereillä on esimerkiksi lohiin, hylkeisiin, haihin, valaisiin tai saatika ihmisiin. Ainakin merieliöiden osalta tuloksia on jo nähtävillä; jotkut lajit kuolevat näiden jättimäisten muovipyörteiden alueilla nälkään, luullessaan muovia syötäväksi. Mutta entäs ne, joita joku suurempi eläin syö ja vähitellen nämä polymeerit tulevat takaisin meidän omaan suuhumme?
Tyynenmeren jätepyörre

The usage of waterways as waste dumps is still the norm all over the world. A gigantic vortex, which consists mainly of plastics floats around on the Pacific, and increases in size all the time. The fact which makes this vortex particularly disturbing is that plastic does not decompose, but is broken down into smaller and smaller bits and polymers, which smaller and smaller marine animals feed on, believing it is food. Nobody knows, what will happen with salmon, seals, sharks, whales or humans. For the sea creatures part, the results are already visible in increased deaths - as the critters, who mistake polymers for food die of hunger. But how about those, who are eaten up, and the stuff is little by little coming back our own way?
Pacific garbage patch